noniin.. en ennen oo pitäny blogia missään mutta nyt voisin sitten totutella sellaseen. puhun blogissani aika paljon syömisestä ja liikunnasta, tavoitteista, murheista kuin piristyksistä ja huoleettomasta elämäntyylistäni. myös terveellisiä ruokavinkkejä ja laihdutuskeinojani tulette kuulemaan. tässä itsestäni jonkin verran tietoa, eli nimeni on amanda ja oon vuonna -96 joulukuussa syntynyt tyttönen ja asustelen pirkanmaalla tampereen lähettyvillä. elämäni lähes kokonaan rakentuu tavoitteeseen eli laihtumiseen jota on kestäny jo montavuotta. rakastan tuulisen pimeistä syysilloista ja raikkaasta tunteesta suihkun jälkeen. mutta eniten rakastan sitä kun vaaka näyttää pienempää numeroa. vapaa aikaani vietän milloin mitenki riippuu elämänvaiheesta. kavereita olen paljon joutunut hylkäämään tavoitteideni takia ja nykyään ei ole aikaa kuin yhdelle hyvälle ystävälle. ja tietenkin rakkaalle poikaystävälle mutta siitä sitten ei enempää. suunnitelmissa on kävelyä paljon ja 2,4,6,8 dieettiä mutta puhun myöhemmin siitä lisää. perheeseeni kuuluu kärtty(äiti) isä (koira ja kissa). musiikkia kuuntelen paljon ja enimmäkseen räppiä. viikonloput yleensä menee joko liikunnalla, kaljottelemisella, reissuilla tai kotona märehtimässä paino asioita. ja voi nyt on ysiluokka ja yritän päästä typerän typerällä päälläni lukioon. http://www.youtube.com/watch?v=MDyffMEFCnE&ob=av3n paino on pyöriny siinä 50-60kg välillä. ikinä ei oo menny yli 60 paitsi silloin hetkellisesti kun lihosin sie taussis keväällä 50kg vähän päälle 60kg paris viikos. ja se johtu arvatenki siitä että  joulukuusta oksensin kirjaimellisesti joka ikisen suupalan pois toukokuun puoliväliin asti. söin puolikkaan appelssiinin joskus päivässä ja ei sekin oli pakko oksentaa pois. mitään ei saanut jättää mahaan lillumaan ,paitsi juotavat esim kahvia litkin ihan tajuttomasti saatto mennä päivän aikana kolme tai neljä pannuu ja maha oli kyl aika useesti sekasin. mutta paino seisahtu jossain vaiheessa. ikinä en ole anoreksiaa sairastanut ja eihän mun kehonrakenteella sinne helposti mennäkkää. pituutta löytyy sellaset pikkuriikkisen alta 160cm. rakkaan harrastukseni, jalkapallon jouduin tammikuussa lopettaan polven takia. polvesta katkes eturistiside ja kierrukas oli häikkää se sit leikattii puolvuotta tapahtuman jälkeen. ajattelin alottaa heti kun pystyn eli futsal kauden marraskuussa kun leikkauksesta on puolivuotta noin.  mutta ääh.. eihän musta ollu viimekskää liikunnaliseen ja sosiaalisiin medioihin. kokoajan vaan paino asiat pyöri päässä, maha oli turvonnu aina reeneissä ja halusin vaan olla huomaamaton ja hiljanen, niinkuin koulussa. mutta en mää oikeesti oo sellanen. mää oon lapsesta asti rakastanu huomiota, uusia juttuja ja kaiken näköstä sähläystä ja oon ollu kaikkee muuta kun rauhallinen ennenku kutosella sitten tuli näitä itsetunto ongelmia. sisältä mun tekis mieli juosta kiljua pitää hauskaa riehua juoda kaljaa ja nauttia elämästä. mutta itsensä palkitsemaan rupeen kun tavotepainoja on saavutettu.